 |
| Kuka lohduttaisi Nyytiä?-kirjan kuvitus koristaa meillä lastenhuoneen seinää |
Kuka lohduttaisi Nyytiä? on eräs lapsuuteni ja nuoruuteni suosikkikirjoista. Tätä luettiin minulle usein ja osaan vieläkin pieniä pätkiä kirjasta ulkoa (nuorempana osasin lähes koko tarinan)."Olipa kerran pikku Nyyti Nyytiäinen,hän ihan yksin asui taloaan,ja talo oli myöskin yksinäinen..."
Kirja on kaunis kertomus pienestä Nyytistä, joka pelkää pimeää. Hän on yksinäinen ja pelkää yksin kotonaan. Eräänä päivänä hän päättää, että syö hattunsa ennemmin kuin viettää enää yhtään yötä talossaan. Nyyti lähtee vaeltamaan ja löytää pullopostin, jossa yhtä yksinäinen Tuittu pyytää apua. Pullopostin luettuaan Nyyti huomaa, ettei olekaan yksin pelokas ja päättää pelastaa Tuitun mörön kynsistä. Loppu on onnellinen, kuten lastenkirjaan sopiiikin.
Tarina soljuu runollisen kauniisti ja kirjan tekstin kaunokirjoitus tukee mukavasti runollista tarinaa. Myös kuvat ovat kauniita ja kuvittavat tarinaa sopivasti. Kirja on lyhyt ja nopealukuinen, mutta tarina suuri ja iätön. Kunhan lapseni hieman kasvavat, on aika tarttua tähän ja lukea yksi äidin lapsuusiän suurista kirjoista.
Sain tästä sopivasti myös yhden kirjan tämän vuoden Helmet-haasteeseen, josta kirjoitan myöhemmin lisää.
Kirjaa on luettu myös blogeissa ja yksi teksti löytyy esimerkiksi blogista Luettua elämää.
Kirjailija: Tove Jansson
Luettu kirja: Kuka lohduttaisi Nyytiä?
Suomentaja: Kirsi Kunnas
Alkuperäinen nimi: Vem ska trösta knyttet?
Julkaisuvuosi: 2009 (1960)
Sivumäärä: 28
Mistä hankittu: omasta kirjahyllystä
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti