keskiviikko 21. syyskuuta 2016

William Shakespeare: Myrsky

William Shakespeare, englantilainen näytelmäkirjailija ja runoilija, joka on varmastikin eräs maailman merkittävimmistä kirjailijoista. Lukioikäisenä luin Baz Luhrmannin elokuvan William Shakespearen Romeo ja Julia innoittamana kyseisen näytelmän ja ihastuin. Luin saman tien useita Shakespearen näytelmiä ja tein pari esitelmääkin niistä lukiossa. Kaiken huipuksi muistan vielä pitäneeni näytelmien lukemisesta. Sittemmin into loppui ja Shakespearen näytelmät jäivät lukemistosta pois pariksi vuosikymmeneksi. Goodreadsin kuukauden teemakirjan ja Helmet-lukuhaasteen innoittamana tartuin uudestaan näihin nuoruuteni suosikkeihin ja valitsin luettavakseni tuolloin lukematta jääneen Myrskyn.

Näytelmä kertoo Milanon entisestä herttuasta Prosperosta, joka on häädetty syrjäiselle saarelle tyttärensä Mirandan kanssa. Prospero hallitsee ilmanhenki Arielia, jonka määrää nostattamaan myrskyn, jonka vuoksi Prosperon pettäneet ihmiset haaksirikkoituvat saarelle. Monien mutkien kautta paljastuu lopulta haaksirikkoutuneille totuus haaksirikon takana ja menneet vääryydet saavat sovituksensa.

Näytelmä jätti varsin hämmentyneen olon. Tarina oli pääosin tuttu ja juoni eteni jouhevasti. Suuri henkilögalleria aiheutti kuitenkin ongelmia ja vähän väliä jouduin kertaamaan kuka kukin oikein oli. Tämä vaikutti väistämättä lukukokemukseen ja mistään nautinnollisesta lukukokemuksesta ei voi puhua. Näytelmä lukeminen oli välillä todella tukkoista ja ajatus harhaili. Näytelmän jälkeen jäin ihmettelemään osasinko lukea näytelmiä paremmin lukioikäisenä vai olivatko silloin lukemani näytelmät jotenkin helpommin sisäistettäviä. Toisaalta alkukesällä luin pari Minna Canthin näytelmää ja ne olivat sujuvia ja erittäin positiivisia lukukokemuksia. Ehkä pitäisi lukea joku nuoruuden Shakespeare-suosikki.

Myrskyn vietäväksi on heittäydytty myös muun muassa blogeissa: 
Paljon melua kirjoista
Cilla In Wonderland

Kirjailija: William Shakespeare
Luettu kirja: Myrsky
Suomentaja: Matti Rossi
Alkuperäinen nimi: The Tempest
Julkaisuvuosi: 2010 (1611?)
Sivumäärä: 157
Mistä hankittu: Kirjastosta

tiistai 20. syyskuuta 2016

Tove Jansson: Kuka lohduttaisi Nyytiä?

Kuka lohduttaisi Nyytiä?-kirjan kuvitus koristaa meillä
lastenhuoneen seinää
"Olipa kerran pikku Nyyti Nyytiäinen,hän ihan yksin asui taloaan,ja talo oli myöskin yksinäinen..."
Kuka lohduttaisi Nyytiä? on eräs lapsuuteni ja nuoruuteni suosikkikirjoista. Tätä luettiin minulle usein ja osaan vieläkin pieniä pätkiä kirjasta ulkoa (nuorempana osasin lähes koko tarinan). 

Kirja on kaunis kertomus pienestä Nyytistä, joka pelkää pimeää. Hän on yksinäinen ja pelkää yksin kotonaan. Eräänä päivänä hän päättää, että syö hattunsa ennemmin kuin viettää enää yhtään yötä talossaan. Nyyti lähtee vaeltamaan ja löytää pullopostin, jossa yhtä yksinäinen Tuittu pyytää apua. Pullopostin luettuaan Nyyti huomaa, ettei olekaan yksin pelokas ja päättää pelastaa Tuitun mörön kynsistä. Loppu on onnellinen, kuten lastenkirjaan sopiiikin.

Tarina soljuu runollisen kauniisti ja kirjan tekstin kaunokirjoitus tukee mukavasti runollista tarinaa. Myös kuvat ovat kauniita ja kuvittavat tarinaa sopivasti. Kirja on lyhyt ja nopealukuinen, mutta tarina suuri ja iätön. Kunhan lapseni hieman kasvavat, on aika tarttua tähän ja lukea yksi äidin lapsuusiän suurista kirjoista.

Sain tästä sopivasti myös yhden kirjan tämän vuoden Helmet-haasteeseen, josta kirjoitan myöhemmin lisää. 

Kirjaa on luettu myös blogeissa ja yksi teksti löytyy esimerkiksi blogista Luettua elämää.

Kirjailija: Tove Jansson
Luettu kirja: Kuka lohduttaisi Nyytiä?
Suomentaja: Kirsi Kunnas
Alkuperäinen nimi: Vem ska trösta knyttet?
Julkaisuvuosi: 2009 (1960)
Sivumäärä: 28
Mistä hankittu: omasta kirjahyllystä



tiistai 6. syyskuuta 2016

Voltaire: Candide

Joskus nuorempana luin paljon klassikoita. Keräsin lukion äidinkielen ja kirjallisuuden kirjasta kaikki kirjassa luetellut teokset ja aloin systemaattisesti lukea näitä läpi. Joko Candidea ei kirjassa mainittu tai sitten en siihen saakka ehtinyt ennen kuin puhti loppui kesken. Tämä länsimaisen kirjallisuuden klassikko oli siis entuudestaan minulle tuntematon. Ilman vuoden 2016 Helmet-haastetta tuskin olisin kirjaan nytkään tarttunut.

Voltaire (oikealta nimeltään Francois-Marie Arouet) oli ranskalainen kirjailija ja valistusfilosofi. Valistukseen  kuului järjen ja tiedon merkityksen korostaminen ja Voltaire olikin varsin tyylipuhdas valistuksen edustaja. Hän keskittyi erityisesti uskonnon ja kirkon kritisoimiseen ja vaati suvaitsevaisuutta ja uskonvapautta. Myös muilta osin hänen ajattelunsa noudatteli valistuksen oppeja. Voltaire oli tuottelias kirjailija, jonka Suomessa tunnetuin teos lienee juuri Candide.

Kirjan päähenkilö Candide on naiivi nuori mies, joka heitetään turvallisesta kasvuympäristöstään maailmalle. Kiertäessään maailmaa (Amerikkaa ja Eldoradoa myöten) Candide joutuu kohtaamaan elämän realiteetit ja huomaamaan, että maailma ei ole niin idealistisen kaunis kuin Candiden kuvitelmissa. Maailma on täynnä julmuutta, ahneutta, sairauksia, luonnonmullistuksia, väkivaltaa ja oman edun tavoittelua. Candide on kuitenkin ikuinen optimisti, joka pysyy sinisilmäisenä kohtaamistaan vääryyksistä huolimatta.

Kirja on melkoista tykitystä ja kerronnan tiiviydestä voisi moni nykykirjailija ottaa oppia. Näennäisesti lyhyeen kirjaan mahtuu laaja ja sisältörikas tarina, joka välillä eteni hengästyttävän nopeasti. Kirja on satiiri, mikä aiheutti oman haasteensa lukemiselleni. En oikein koskaan ole osannut lukea satiiria ja tähän kirja oli oikein hyvä harjoituskappale. Koska satiiri on vieras tyylikeino itselleni ja vaatii vielä totuttelua, en oikein osaa muodostaa mielipidettä kirjasta. Sinänsä kirja oli lukemisen arvoinen ja olen ihan tyytyväinen luettuani tämän.

Lisää kirjasta voi lukea esimerkiksi blogeista:
Luettua elämää
Morren maailma

Kirjailijat: Voltaire
Luettu kirja: Candide
Suomentaja: J. A. Hollo
Alkuperäinen nimi: Candide
Julkaisuvuosi: 1759 (1998)
Sivumäärä: 134
Mistä hankittu: kirjastosta