Voltaire: Candide

Joskus nuorempana luin paljon klassikoita. Keräsin lukion äidinkielen ja kirjallisuuden kirjasta kaikki kirjassa luetellut teokset ja aloin systemaattisesti lukea näitä läpi. Joko Candidea ei kirjassa mainittu tai sitten en siihen saakka ehtinyt ennen kuin puhti loppui kesken. Tämä länsimaisen kirjallisuuden klassikko oli siis entuudestaan minulle tuntematon. Ilman vuoden 2016 Helmet-haastetta tuskin olisin kirjaan nytkään tarttunut.

Voltaire (oikealta nimeltään Francois-Marie Arouet) oli ranskalainen kirjailija ja valistusfilosofi. Valistukseen  kuului järjen ja tiedon merkityksen korostaminen ja Voltaire olikin varsin tyylipuhdas valistuksen edustaja. Hän keskittyi erityisesti uskonnon ja kirkon kritisoimiseen ja vaati suvaitsevaisuutta ja uskonvapautta. Myös muilta osin hänen ajattelunsa noudatteli valistuksen oppeja. Voltaire oli tuottelias kirjailija, jonka Suomessa tunnetuin teos lienee juuri Candide.

Kirjan päähenkilö Candide on naiivi nuori mies, joka heitetään turvallisesta kasvuympäristöstään maailmalle. Kiertäessään maailmaa (Amerikkaa ja Eldoradoa myöten) Candide joutuu kohtaamaan elämän realiteetit ja huomaamaan, että maailma ei ole niin idealistisen kaunis kuin Candiden kuvitelmissa. Maailma on täynnä julmuutta, ahneutta, sairauksia, luonnonmullistuksia, väkivaltaa ja oman edun tavoittelua. Candide on kuitenkin ikuinen optimisti, joka pysyy sinisilmäisenä kohtaamistaan vääryyksistä huolimatta.

Kirja on melkoista tykitystä ja kerronnan tiiviydestä voisi moni nykykirjailija ottaa oppia. Näennäisesti lyhyeen kirjaan mahtuu laaja ja sisältörikas tarina, joka välillä eteni hengästyttävän nopeasti. Kirja on satiiri, mikä aiheutti oman haasteensa lukemiselleni. En oikein koskaan ole osannut lukea satiiria ja tähän kirja oli oikein hyvä harjoituskappale. Koska satiiri on vieras tyylikeino itselleni ja vaatii vielä totuttelua, en oikein osaa muodostaa mielipidettä kirjasta. Sinänsä kirja oli lukemisen arvoinen ja olen ihan tyytyväinen luettuani tämän.

Lisää kirjasta voi lukea esimerkiksi blogeista:
Luettua elämää
Morren maailma

Kirjailijat: Voltaire
Luettu kirja: Candide
Suomentaja: J. A. Hollo
Alkuperäinen nimi: Candide
Julkaisuvuosi: 1759 (1998)
Sivumäärä: 134
Mistä hankittu: kirjastosta

Michael Hjorth & Hans Rosenfeldt: Hylätyt

Hylätyt on viides osa kriminaalipsykologi Sebastian Bergmanista ja Tukholman poliisin henkirikosyksiköstä kertovassa kirjasarjassa. Olen lukenut sarjan aikaisemmat osat ennen tätä blogia, joten niistä arvioita ei ole tulossa. Kaksi seuraavaa kappaletta sisältää hieman spoilereita edellisistä osista, joten ne kannattaa hypätä ylitse, mikäli et ole aikaisempia kirjoja lukenut.

Kirjasarjan päähahmo on Sebastian, joka on varsinainen nilkki mieheksi. Mies on ylimielinen, eikä välitä muiden mielipiteistä tai ajatuksista tuon taivaallista. Hän tekee työnsä, sekoittaa välillä (usein) työn ja yksityiselämänsä ja hakee lievitystä stressiin ja ahdistukseen seksistä satunnaisten naisten kanssa. Ei ole suurta väliä, vaikka nainen on työkaveri tai muuten tutkinnan alla olevaan rikokseen liittyvä, kunhan naisesta pääsee helposti aamulla eroon. Sebastianista on vaikea pitää, mutta kuitenkin lukijan mieleen hiipii ajatus, että jollain tasolla käytös on ymmärrettävää. Miehen menneisyydessä on tragedia, jollaista ei kenellekään soisi. Tragedia, joka vei Sebastianilta kaiken ja jätti jälkeensä vain tuskaa ja ahdistusta.

Vaikka Sebastian onkin kirjasarjan päähenkilö, myös muiden henkirikosyksikön jäsenten elämää seurataan tarkasti. Torkel Höglund, tutkijaryhmän päällikkö, on eronnut ja etsii suuntaa yksityiselämäänsä. Vanja Lithnerin, luonnonlahjakkaan poliisin, yksityiselämä menee kirja kirjalta pahemmin solmuun, kun selviää, ettei palvottu isä olekaan hänen biologinen isänsä. Ursula Anderson on taitava rikospaikkatutkija, joka pikku hiljaa on ajautunut eroon miehestään ja tyttärestään. Billy Rosén on taitava poliisi, joka hallitsee etenkin tietotekniset tehtävät hyvin. Kirjasarjan alussa Billy vaikutti lähinnä kiltiltä ja tylsältä pojalta, mutta on kirja kirjalta ajautunut syvemmälle mielensä mustiin syvyyksiin. Kirjasarjaa lukiessa on tuntunut siltä, että monet ongelmat vältettävisiin, kun vain henkilöt keskustelisivat keskenään ja ajattelisivat hetken myös muita kuin itseään. Hahmot ovat ärsyttävyyteen saakka itsekeskeisiä ja tekevät typeriä valintoja, mutta toisaalta he ovat kirjasarjan suola ja syy, miksi minä Bergman-dekkareita luen.

Tässä sarjan uusimmassa osassa jahdattavana on tosi tv-tähtiin keskittyvä sarjamurhaaja. Murhaaja vihaa pinnalla olevista tusinajulkkiksista, joiden yleissivistys on hänen mittapuunsa mukaan olematon. Hän kaappaa tähtiä, järjestää heille yleistietoa mittaavan kokeen ja tappaa kokeessa epäonnistuneet. Murhaaja on älykäs, eikä jätä juuri vihjeitä seurattavaksi. Taitavan poliisityön perusteella vihjeitä kuitenkin kaivetaan esiin ja murhaajan tunnistamisen hetki lähestyy. Sebastian saa kuitenkin mielestään hyvän idean ja haastaa murhaajan julkisesti, mistä ei tietenkään hyvä seuraa. 

Aluksi kirjan lukeminen takkusi, eikä tahtonut edetä ollenkaan. En tiedä, vaivaako minua taas pieni dekkareiden yliannostus, sillä ei kirja huono ollut. Lukumaratonin siivittämänä lukeminen lähti kuitenkin sujumaan ja pidin lopulta kirjasta. Murhaaja ei paljastunut ainakaan minulle liian aikaisin, vaan jännitys pysyi yllä. Kirja päättyi sarjalle tyypillisesti melkoiseen yllätykseen ja jäänkin mielenkiinnolla odottamaan seuraavaa kirjaa. Suosittelen dekkarin ystäville, mutta lue ihmeessä aikaisemmat Bergman -dekkarit ensin. Tässä kirjasarjassa kirjojen lukeminen järjestyksessä ehdottomasti kannattaa.
Kirjasta on kirjoitettu esimerkiksi seuraavissa blogeissa:
Leena Lumi
Rakkaudesta kirjoihin
Kirjavinkit


Kirjailijat: Michael Hjorth & Hans Rosenfeldt
Luettu kirja: Hylätyt
Suomentaja: Jaana Nikula
Alkuperäinen nimi: De underkända
Julkaisuvuosi: 2016
Sivumäärä: 476
Mistä hankittu: kirjastosta

Ensimmäinen lukumaraton

Kirjablogeissa erilaiset lukumaratonit ovat suosittuja. Tarkoituksena on lukea tietty tuntimäärä ennaltasovittuna aikana (taukoja tietenkin saa pitää) ja sen jälkeen (ja aikanakin) raportoidaan sivumäärä ja luetut kirjat muille. Useimmiten aika on 24 tuntia.

Kirjablogeja lukiessani olen seurannut kiinnostuneena lukumaratoneja ja osallistuminen on houkutellut. Osallistuminen on aina kuitenkin jäänyt. Rion olympialaisten kunniaksi Goodreadsin Suomalaisten lukupiirissä päätettiin järjestää lukumaraton. Jokainen saa valita itselleen parhaiten sopivan ajankohdan olympialaisten aikana eli 5.-21.8. Näin ensimmäisellä kerralla puolimaraton kestää 6 tuntia ja täysmaraton 12 tuntia.

Pojat ovat tänään ensimmäistä kertaa päiväkodissa muutaman tunnin ilman äitiään, joten ajattelin käyttää tämän ylimääräisen oman aikani ihan itselleni ja kokeilen lukumaratonia. Varovainen tavoite on puolimaraton, sillä illalla en enää edes yritä ehtiä lukemaan poikien kotiuduttua päiväkodista.

Osa maratonin viehätystä on kootaa lukupinoa maratonia varten, mutta itselläni se nyt jää väliin ihan aikataulullisista syistä. Tavoitteenani on kuitenkin lukea kesken olevia kirjoja, kohta palautettavia kirjaston kirjoja ja ihan mitä nyt vain sattuu mieli tekemään. Eli maraton käynnistyy tästä.

Klo 9.00

Ensimmäisenä lukuvuoron saa kesken oleva Sebastian Bergman -dekkari Hylätyt (Michael Hjorth & Hans Rosenfeldt). Kirja pitäisi palauttaa ensi viikolla kirjastoon, joten nyt on hyvä hetki lukea kirja loppuun.

Klo 12.15

Hylätyt saatu kunnialla loppuun. Dekkari oli juuri sopiva kirja maratonin aloitukseen, sillä kirja piti otteessaan, kuten dekkarin kuuluukin. Ihan koko aikaa en lukenut, vaan hoitelin välillä vähän pyykkiä ja nautin lounaan. Nyt sitten seuraavan kirjan kimppuun. Olkoon kirja Voltairen Candide, joka myös on kesken. Sivuja luettuna 229.

Klo 14.00

Nyt on sitten Candidekin saatu luettua loppuun. Tämä kirja oli hieman huono valinta maratonkirjaksi, sillä kirja vaatii keskittymistä, mikä välillä herpaantui. Onpahan tämäkin kirja kuitenkin nyt saatu luettua. Vielä olisi tunnin verran maratonaikaa jäljellä. Taidan pitää pienen lepotauon ja lukea sen jälkeen kevyeksi lopetukseksi Tintti-sarjakuvan Mustan saaren salaisuus. Luulisin selviytyväni siitä vajaassa tunnissa, minkä jälkeen onkin aika lähteä hakemaan pojat päiväkodista. Sivuja luettuna 229+86 sivua.

Lukumaratonin loppu

Ehdin kuin ehdinkin lukemaan Mustan saaren salaisuuden ennen kuin kello tuli kolme. Sivujen kokonaismääräksi tuli tällä ensimmäisellä maratonilla 377, mikä on kuudelle tunnille ihan hyvä saavutus. Maratonista jäi mukava kutkutus eli jatkoa varmasti jossain vaiheessa tulee.

Kunhan ehdin, kirjoittelen erilliset postaukset sekä Hylätyistä että Candidesta. Mustan saaren salaisuus saa jäädä odottelemaan sitä, että saan luettua kaikki Tintti-sarjakuvat.