Jukka Viikilä: Akvarelleja Engelin kaupungista

Tänä vuonna sattui hassusti (tai kirjaston varausjonoja ajatellen hyvin), sillä luin tämän vuotisen Finlandia-voittajan jo maalis-huhtikuun vaihteessa. Alunperin ihastuin kirjan nimeen ja kauniiseen kanteen ja Helsingissä asuvana tämä natsasi hienosti Helmet-haasteen kohtaan "7. Vihervuosi 2016 -sloganiin "Minun maisemani – maalla ja kaupungissa" sopiva kirja". 

Kirja on Johan Carl Ludvig Engelin kuvitteellinen yöpäiväkirja, johon arkkitehti on kirjannut ajatuksiaan ja huomioitaan vuosina 1816-1840. Engel oli saksalainen arkkitehti, joka palkattiin ensin Helsingin uudelleenrakennuskomitean arkkitehdiksi ja sen jälkeen Intendenttikonttorin johtajaksi. Hänen tehtävänään oli suunnitella Helsinki uudelleen ja luoda Suomen suurruhtinaskunnalle uusi, arvoisensa pääkaupunki paikkaan, joka on ”harvaan asuttu ulkosaariston kallioniemi, itämeren löytämätön helmi, enimmäkseen vaikeakulkuista vuorta”.

Kirja maalaa kuvan pohdiskelevasta miehestä, joka tuntee itsensä yksinäiseksi syrjäisessä ja kylmässä Helsingissä. Engel kaipaa pois Helsingistä ja lupaa vaimolleen, että perhe muuttaa pois Helsingistä kuuden vuoden kuluttua. Aika kuitenkin venähtää, kun saatu tehtävä osoittautuu suunnattomaksi. 

Viikilä on aikaisemmin julkaissut kaksi runokirjaa ja kirjan tekstistä tämän huomaa. Teksti on viipyilevän kaunista ja runollista. Turha kuvailu ja ylimääräiset sanat on karsittu ja keskitytty olennaiseen. Olisin voinut upota kirjan tekstiin vaikka kuinka pitkäksi aikaa. Kirja maalailee taitavasti Engelin tunnelmia ja lukija pääsee syvälle Engelin tuntoihin. Yksinäisyys, kaipaus, mielenrauhan etsintä, mutta myös onni, tyytyväisyys ja ilo paljastuvat kirjan sivuilta. Akvarelleja Engelin kaupungista on ainut lukemistani tämän vuoden Finlandia-ehdokkaista, mutta voin todeta, että ei kirja missään nimessä väärään osoitteeseen mennyt. Muut ehdokkaat olisivat saaneet olla melkoisia mestariteoksia, että olisivat tämän kirjan voittaneet. 

Kirjaa on luettu paljon läpi blogistanian, vilkaise vaikkapa blogeja:

P.S. Rakastan kirjoja

Lumiomena

Luettua elämää

Kirjailija: Jukka Viikilä

Luettu kirja: Akvarelleja Engelin kaupungista

Julkaisuvuosi: 2016

Sivumäärä: 215

Mistä hankittu: kirjastosta (mutta pitää kyllä kirjoittaa joulupukille, sillä tämän haluan omaan kirjahyllyyni

Bea Uusma: Naparetki - minun rakkaustarinani

Vuosi 1897: kolme ruotsalaismiestä lähtee tavoittelemaan Pohjoisnapaa vetypallolla. Vuosi 1930: Andrée-retkikunnan jäännökset löydetään Huippuvuorilta koilliseen, pieneltä ja karulta Valkosaarelta, joka on yleensä aina ahtojäiden vuoksi luoksepääsemätön. Vuosi 2013: Bea Uusma julkaisee palkitun kirjansa, jossa kertoo retkikunnan vaiheista ja yrittää ratkaista, mitä retkikunnalle oikein tapahtui.

On pelottavaa lukea, kuinka huonosti valmistautuneina ja alkeellisin varustein miehet lähtivät matkaan. Onnea olisi matkassa tarvittu valtavasti, jotta matka olisi onnistunut. Ja kun pallo vihdoin putoaa, alkaa epätoivoinen vaellus kohti mahdollista pelastusta. Tuntuu kuin miehet eivät ymmärtäisi matkaan sisältyviä vaaroja. On lähinnä ihme, että miehet selviävät edes Valkosaarelle saakka. Nykyajassa Uusma kuvaa omaa työtään yrittäessään selvittää retkikunnan kohtaloa. Uusman tekemä työ on valtava. Hän koluaa arkistoa, tutkii retkikunnalta säilyneitä tarvikkeita ja käy myös paikan päällä tutustumassa Jäämereen ja Valkosaareen.

Jos kirjaa voi kutsua kauniiksi, sellainen Bea Uusman Naparetki todella on. Kirjan ulkoasuun on panostettu ja jäätävän kauniit kuvat ja sivujen värit kuljettavat tarinaa eteenpäin erilaisista näkökulmista. Retkikunnan lähtöä odotellessa jännitys on käsinkosketeltava ja pallon pudotessa ja pitkän ja kylmän vaelluksen alkaessa, tunnelma on pelottavan elävä. Vaikka tarina on surullinen, kertoo Uusma tarinan kauniisti ja retkikuntaa kunnioittaen. Ennen kaikkea kirja on tarina intohimosta ja unelmista. Andrée-retkikunnan haaveena oli ylittää Pohjoisnapa, Uusman unelmana selvittää, mitä retkikunnalle tapahtui. Suosittelen lukemaan!

Kirja on kerännyt paljon suitsutusta blogeissa ja arvioita voi lukea esimerkiksi blogeista:
Kirjanurkkaus
Järjellä ja tunteella
Lumiomena

Kirjasta on innostuttu myös muissa kuin varsinaisissa kirjablogeissa, kannattaa vilkaista Kerran poistuin kotoa.

Ja se kirje, se kirje on edelleen löytymättä...

Kirjailija: Bea Uusma
Luettu kirja: Naparetki - minun rakkaustarinani
Suomentaja: Petri Stenman
Alkuperäinen nimi: Ekspeditionen. Min kärlekshistoria.
Julkaisuvuosi: 2013, suomennos 2015
Sivumäärä: 300
Mistä hankittu: kirjastosta

Uusi vuosi, uudet haasteet

Olen seurannut kiinnostuneena erilaisia kirjallisuusblogeissa kiertäneitä haasteita. Yksi omaan blogiin liittyvistä suurista ilon aiheista onkin mahdollisuus osallistua haasteisiin itsekin. Bongasin blogista Reader, why did I marry him? mukavan novellihaasteen. Olen huono lukemaan novelleja, joten nyt olisi hyvä tilaisuus tutustua myös tähän kirjallisuuden lajiin.

Haasteessa on tarkoitus lukea novelleja ja jotta kynnys haasteeseen osallistumisessa ei olisi liian korkea myös yksittäiset novellit lasketaan. Haaste kestää 7.5.2017 saakka, joten tässä on hyvää aikaa lueskella novelleja. Haasteeseen osallistujat pääsevät myös veikkaamaan haasteessa luettavien novellien kokonaismäärää ja oma veikkaukseni oli mukavan pyöreä 1500 novellia. Tällä hetkellä haasteeseen on ilmoittautunut järjestäjä mukaan lukien 53 blogia, joten eihän veikkaukseni toteutuminen vaadi kuin vajaa 30 novellia jokaiselta.

Lukulistalleni noussee ensimmäiseksi Juha Mäntylän toimittajama novellikokoelma Joulukalenteri: 24 jännityskertomusta. Goodreadsin Suomalaisen lukupiirin innoittamana ajattelin lukea joulukuussa tästä kirjasta novellin päivässä, joten alun ei ainakaan pitäisi olla liian rankka. 

Oma viehätyksensä lukuhaasteissa on lukemisen suunnittelu, joten olen viime aikoina bongaillut mielenkiintoisen oloisia novellikokoelmia lukulistalle. Haruki Murakami on kiinnostanut jo kauan, joten hänen novellikokoelmansa Miehiä ilman naisia voisi olla yksi luettavista kokoelmista. Olen aina pitänyt Tove Janssonista, joten jokin hänen novellikokoelmistaan nousee myös lukulistalle. Esimerkiksi Viesti. Valitut novellit 1971-1997 on minulta vielä lukematta.

Jussi Adler-Olsen: Vanki - kirja ja elokuva

Kööpenhaminalainen Carl Mørck oli aikanaan yksi Kööpenhaminan murharyhmän parhaista etsivistä. Kaikki kuitenkin muuttuu, kun häntä ammutaan rutiinitehtävässä, jossa hänen kollegansa kuolee ja toinen haavoittuu pahasti. Mørck syyttää tapahtumista itseään. Jos Mørck on ollut aikaisemminkin sietämätön työkaveri, nyt hän muuttuu lähes mahdottomaksi. Johto päättää ratkaista ongelman siirtämällä Mørckin uuden Osasto Q:n johtajaksi poliisitalon kellariin ilman alaisia. Osasto Q:n tehtävänä on ratkaista vanhoja, ratkaisematta jääneitä rikoksia. Lopulta Mørck saa apulaisekseen omalaatuisen ja innokkaan Hafez e-Assafin, jonka tausta on mysteeri.

Ensimmäiseksi selvitettäväksi tapaukseksi Mørck valitsee viisi vuotta aikaisemmin kadonneen suositun naispoliitikon Merete Lynggaardin tapauksen. Jutun tutkinta on jäänyt auki ja vuosien saatossa on epäilty murhaa tai katoamista ja lopulta kallistuttu itsemurhan kannalle. Tapaus on kuitenkin jäänyt avoimeksi, sillä ruumista tai silminnäkijöitä ei ole. Kirjassa seurataan Osasto Q:n ponnisteluja tapauksen selvittämiseksi. Toisaalla seurataan vangitun naisen elämää ja ponnisteluja kestääkseen selväjärkisenä pitkän vankeusajan koettelemukset.

Mørck on jälleen yksi keski-ikäisistä, pohjoismaisista poliisimiehistä, joilla on ongelmia henkilökohtaisessa elämässään. Tämän tyyppisistä päähenkilöistä tuntuu tulleen yksi pohjoismaisten dekkareiden vakiohahmoista ongelmaisten, nuorten ja kauniiden naisten lisäksi. Adler-Olsenin päähenkilö on kuitenkin onnistunut, eikä stereotyyppinen hahmo ärsyttänyt. Myös työpari Assad on mielenkiintoinen hahmo ja mielenkiinnolla odotan, mitä hänen taustastaan paljastuu. Pidin myös kirjan juonesta, vaikka juoni olikin aika ennalta arvattava. Mysteeriä kehitellään onnistuneesti ja loppuun saakka jännitys säilyi. Myös Mørckin ja Assadin välisen suhteen kehittyminen pitää jutun mielenkiintoisena.

Kirjasta on myös tehty elokuva. Kirjan laajaa ja monisyistä juonta on luonnollisesti jouduttu karsimaan, jotta tarina saadaan mahdutettua reiluun 90 minuuttiin. Elokuvan juoni on kuitenkin onnistunut ja elokuva pysyy riittävän uskollisena kirjalle. Muutama mutka on vedetty suoraksi ja tiettyjä asioita ratkottu kirjasta eroavalla tavalla, mutta tämä ei minua ainakaan häirinnyt. Parissa kohdassa mietin, ymmärtääkö kirjaa lukematon täysin, mitä tapahtui, sillä luonnollisesti kirjassa pystyttiin taustoittamaan tapahtumia enemmän. Eniten häiritsi se, että Mørckin ja Assadin suhtautuminen saatuun tehtävään on käännetty päälaelleen kirjaan verrattuna. Kirjassa Assad oli kiinnostuneempi ratkaisemaan Mereten katoamisen, kun taas elokuvassa Assad olisi halunnut vain siivota tapauksen pöydältä mahdollisimman nopeasti. Muistikuvani kirjasta on tältä osin täysin erilainen kuin elokuvassa, mutta ei tuokaan loppujen lopuksi häirinnyt liikaa.  

Kirjailija: Jussi Adler-Olsen
Luettu kirja: Vanki
Suomentaja: Katriina Huttunen
Alkuperäinen nimi: Kvinden i buret
Julkaisuvuosi: 2007, suomennos 2012
Sivumäärä: 437
Mistä hankittu: kirjastosta

Elokuvan nimi: Vanki
Ohjaus: Mikkel Nørgaard
Ensiesitys: 2013
Kesto: 93 minuuttia