Uusi vuosi, uudet haasteet

Olen seurannut kiinnostuneena erilaisia kirjallisuusblogeissa kiertäneitä haasteita. Yksi omaan blogiin liittyvistä suurista ilon aiheista onkin mahdollisuus osallistua haasteisiin itsekin. Bongasin blogista Reader, why did I marry him? mukavan novellihaasteen. Olen huono lukemaan novelleja, joten nyt olisi hyvä tilaisuus tutustua myös tähän kirjallisuuden lajiin.

Haasteessa on tarkoitus lukea novelleja ja jotta kynnys haasteeseen osallistumisessa ei olisi liian korkea myös yksittäiset novellit lasketaan. Haaste kestää 7.5.2017 saakka, joten tässä on hyvää aikaa lueskella novelleja. Haasteeseen osallistujat pääsevät myös veikkaamaan haasteessa luettavien novellien kokonaismäärää ja oma veikkaukseni oli mukavan pyöreä 1500 novellia. Tällä hetkellä haasteeseen on ilmoittautunut järjestäjä mukaan lukien 53 blogia, joten eihän veikkaukseni toteutuminen vaadi kuin vajaa 30 novellia jokaiselta.

Lukulistalleni noussee ensimmäiseksi Juha Mäntylän toimittajama novellikokoelma Joulukalenteri: 24 jännityskertomusta. Goodreadsin Suomalaisen lukupiirin innoittamana ajattelin lukea joulukuussa tästä kirjasta novellin päivässä, joten alun ei ainakaan pitäisi olla liian rankka. 

Oma viehätyksensä lukuhaasteissa on lukemisen suunnittelu, joten olen viime aikoina bongaillut mielenkiintoisen oloisia novellikokoelmia lukulistalle. Haruki Murakami on kiinnostanut jo kauan, joten hänen novellikokoelmansa Miehiä ilman naisia voisi olla yksi luettavista kokoelmista. Olen aina pitänyt Tove Janssonista, joten jokin hänen novellikokoelmistaan nousee myös lukulistalle. Esimerkiksi Viesti. Valitut novellit 1971-1997 on minulta vielä lukematta.

Kesken jääneet kirjat

Aika harvoin blogeissa näkee kirjoituksia kirjoista, jotka ovat jääneet kesken. Olen kuitenkin kaipaillut arvioita myös kesken jääneistä kirjoista, sillä mielestäni nämä arviot ovat yhtä hyödyllisiä kuin kehut luetuista kirjoista. Aikaisemmin olen ollut todella tarkka siitä, että luen aloitetun kirjan loppuun, mutta iän karttuessa olen ymmärtänyt, että ei ole mitään järkeä yrittää pakertaa kirjaa loppuun, jos se ei kiinnosta. 

Viime aikoina minulla on jäänyt muutama kirja kesken ja harmittavasti kirjat ovat sellaisia, joita on paljon kehuttu. Syystä tai toisesta kirjat ovat jääneet kesken, eikä syy välttämättä ole kirjassa, vaan myös lukijassa.

Alan Bradley: Piiraan maku makea

Flavia de Luca, yksitoistavuotias harrastelijasalapoliisi ja kotikemisti, on hurmannut bloggaajia ensimmäisestä seikkailustaan Piiraan maku makea saakka. Itse pidin koulussa kemiasta ja dekkarit ovat lempilukemistani, joten reseptin olisi pitänyt olla takuuvarma. Mutta ei, jostain syystä Flavian seikkailut eivät maistuneet. En tiedä ärsyttikö varhaiskypsä ja rikkiviisas päähenkilö liikaa, olivatko odotukseni liian suuret vai olinko vain lukenut tässä vaiheessa liikaa dekkareita. Syystä tai toisesta kirja jäi puolivälissä kesken. Jotenkin kirja tuntui liian yksinkertaiselta ja henkilöt ärsyttäviltä, eikä sinänsä onnistunut kuvaus Englannin maaseudusta riittänyt kaappaamaan minua mukaansa. Tämän kesken jääminen harmittaa kyllä sen verran, että jossain välissä aion vielä palata Flavian pariin. Ehkä toisella kerralla tärppää.

Kaikki bloggarit eivät varauksetta ole Flaviasta lumoutuneet, mutta kiitettävästi Bradleyn kirjoja on kuitenkin blogeissa luettu. Kirjan loppuun lukeneiden kommentteja löytyy esimerkiksi blogeista: 
Kirsin kirjanurkka
Lumiomena

Denise Mina: Päätös

Myös Denise Minan kirjoja on kehuttu blogeissa ja blogeista kirjailijan nimi tarttui myös minun lukulistalleni. Päätös on Minan Glasgow-trilogian päätösosa. Ensimmäinen osa Garnethill oli kohtuullinen, mutta jo toisen osan, Pako, lukeminen takkusi pahasti. Sen kuitenkin rämmin miten kuten loppuun. Päätösosaa en päässyt alkua pitemmälle, kun luovutin. Suurin syy tökkimiselle oli todennäköisesti kohdallani kirjojen päähenkilön Maureen O'Donnelin suunnaton ärsyttävyys. Maureenin toiminta oli myös mielestäni erittäin epäloogista. Toki Maureenin taustalla esimerkiksi poliisiin luottaminen on erittäin vaikeaa, mutta siitä huolimatta mielestäni Maureenin toiminta oli täysin naurettavaa. Olen huomannut inhoavani suunnattomasti oikeuden omiin käsiinsä ottavia hahmoja kirjoissa. En ole myöskään Lisbeth Salander-fani samasta syystä. Ainut syy, miksi voisin kuvitella joskus tämän kirjan lukevani loppuun, on halu tietää, miten lopulta asiat ratkeavat.

Glasgow-trilogiasta on vaikea löytää blogikommentteja, vaikka Denise Minan kirjoista onkin muuten blogattu kohtuullisesti. Yksi arvio kuitenkin löytyy blogista Aamunkajo.

Kate Atkinson: Elämä elämältä

Tämä kirja, jos joku, on saanut osakseen suitsutusta blogistaniassa. Valittiinhan Elämä elämältä vuoden 2014 Blogistanian parhaan käännöskirjan Globalian ylivoimaiseksi voittajaksi. Kirja leikittelee taidokkaasti kysymyksellä: mitä, jos. Todennäköisesti kirjan tavanomaisuudesta poikkeava rakenne ja elämän erilaiset polut tekivät lukemisesta minulle haasteellista. En oikein tahtonut pysyä kärryillä tapahtumista ja takaumat sotkeutuivat päässäni yhdeksi sillisalaatiksi. Syytän tästä väärää lukuajankohtaa, sillä epäilemättä kirja ei ollut omiaan vauvavuoden väsymyksen keskellä luettavaksi. Aion ehdottomasti antaa Ursulan tarinalle uuden mahdollisuuden, sillä epäilen vahvasti pitäväni tarinasta, kunhan hetki on oikea. Myös kirjan "jatko-osa" Hävityksen jumala kiinnostaa.

Tästä kirjasta löytyy ylistäviä arvioita koko blogistanian täydeltä, mutta tässä pari poimintaa:

Kirsin kirjanurkka

Kirjakaapin kummitus

P.S. Rakastan kirjoja

Willard Price: Tulivuoriseikkailu

Olen ollut aina innokas lukija. Jo hyvin pienenä rakastin kirjastoja ja kirjastokäynnin jälkeen sulkeuduin omaan huoneeseeni tutkimaan lainattuja kirjoja. Olin hyvin tarkka siitä, että kirjat luettiin valitsemassani järjestyksessä. Sain oman kirjastokortin hyvin pian lukemaan oppimisen jälkeen (ensimmäisellä luokalla koulussa) ja sen jälkeen vierailinkin säännöllisesti itsekin kirjastossa. Meillä oli kyläkoulun pihapiirissä kunnan sivukirjasto ja kävimme säännöllisesti lainaamassa kirjoja ihan kouluajalla.

Vähän isompana toiset tytöt luokallani lukivat Tiinoja, Neiti Etsiviä, Runotyttöjä ja Uudenkuun Emilia -kirjoja sekä tietenkin hevoskirjoja. Itsekin tykkäsin lukea Tiinoja, Neiti Etsiviä ja hevoskirjoja, mutta Runotytöt ja Emiliat tarttuivat lukemistooni vasta lukioikäisenä. Sen sijaan rakastin poikamaisia seikkailukirjoja. Kolme etsivää, Salaisuus-, Seikkailu- ja SOS-sarjat sekä Viisikot olivat mieluista luettavaa, puhumattakaan Tarzaneista ja Jules Vernen kirjoista. Eräs erityisen rakas kirja minulle oli mummolasta löytynyt enojeni vanha Tulivuoriseikkailu. 

Tuolivuoriseikkailu kuuluu Adventure-sarjaa, joka kertoo nuorista veljeksistä, Hal ja Roger Hunt, jotka pitävät välivuotta koulusta seikkaillen ympäri maailmaa. Tässä kirjassa veljekset pestataan tulivuoritutkija Dan Adamsin apulaisiksi ja he kiertävät Isoa valtamerta tutustuen ja tutkien aktiivisia tulivuoria. Koska kyseessä on seikkailukirja, tietenkin matkalla sattuu ja tapahtuu ja pojat joutuvat erilaisiin tukaliin tilanteisiin, joista kuitenkin selviävät yleensä Halin neuvokkuuden ansiosta.

Kirjan lukeminen oli nostalgista ja muistin kirjan käänteet hyvinkin tarkasti. Kirjan kieli ja muut yksityiskohdat eivät ole kestäneet kovinkaan hyvin aikaa ja kirjasta näkee selvästi, että kyseessä on vanhempi teos. Muutamassa kohdassa huomasi selvästi, että näkemys luonnosta ja eläimistä on muuttunut vuosikymmenten saatossa paljon, mutta ei kirjassa kovin huonosti eläimiä kohdella. Lähinnä niiden käytöstä kuvataan hieman huvittavasti. En tiedä antaako kirja paljonkaan nykylukijalle, joka sitä ei tunnista nuoruudestaan, mutta itselleni lukukokemus oli mukava. Nuorena minua harmitti suunnattomasti, kun saman sarjan muita kirjoja ei kotikirjastosta löytynyt. Nyt aikuisena voin hieman paikata aukkoa tässä harmituksessa, sillä Helmet-kirjastoverkosta näyttää löytyvät toinen suomennettu Adventure-kirja. Muista suomennoksia ei tietääkseni ole tehtykään.

Kirjailija: Willard Price
Luettu kirja: Tulivuoriseikkailu
Suomentaja: Renne Nikupaavola
Alkuperäinen nimi: Volcano adventure
Julkaisuvuosi: 1956, suomennos 1975
Sivumäärä: 152
Mistä hankittu: kirjastosta

Tästä se alkaa

Olen ollut aina ahkera lukija. Välillä lukemiseen on ollut enemmän aikaa, välillä vähemmän. Nyt keskellä ruuhkavuosia lukemiseen on taas vähemmän aikaa. En kuitenkaan aio tinkiä lukuhetkistäni, sillä lukeminen on oma henkireikäni ja keino ladata akkuja. 

Olen miettinyt lukupäiväkirjan pitämistä, mutta olen laiska kirjoittamaan muistiin asioita vain itselleni. Kirjaan lukemiseni Goodreadsiin, mutta tällä hetkellä en kirjaa ajatuksiani lukemisestani minnekkään. Tätä tarkoitusta varten avasin tämän blogin. En tiedä riittääkö aikani ja energiani kirjaamaan kaiken lukemani tänne, mutta tavoitteena tämä ainakin on. En kuitenkaan aio ottaa paineita bloggaamisesta. 

Olen lukenut jo vuosia erilaisia kirjablogeja ja seurannut kiinnotuneena erilaisia haasteita, joita blogeissa pyörii. En kuitenkaan ole oman blogin puuttumisen vuoksi aikaisemmin osallistunut haasteisiin. Nyt minulla on kuitenkin mahdollista monipuolistaa lukemistani ja saatankin osallistua erilaisiin haasteisiin oman kiinnostukseni mukaan. 

Tervetuloa mukaan!