Viime aikoina minulla on jäänyt muutama kirja kesken ja harmittavasti kirjat ovat sellaisia, joita on paljon kehuttu. Syystä tai toisesta kirjat ovat jääneet kesken, eikä syy välttämättä ole kirjassa, vaan myös lukijassa.
Alan Bradley: Piiraan maku makea
Flavia de Luca, yksitoistavuotias harrastelijasalapoliisi ja kotikemisti, on hurmannut bloggaajia ensimmäisestä seikkailustaan Piiraan maku makea saakka. Itse pidin koulussa kemiasta ja dekkarit ovat lempilukemistani, joten reseptin olisi pitänyt olla takuuvarma. Mutta ei, jostain syystä Flavian seikkailut eivät maistuneet. En tiedä ärsyttikö varhaiskypsä ja rikkiviisas päähenkilö liikaa, olivatko odotukseni liian suuret vai olinko vain lukenut tässä vaiheessa liikaa dekkareita. Syystä tai toisesta kirja jäi puolivälissä kesken. Jotenkin kirja tuntui liian yksinkertaiselta ja henkilöt ärsyttäviltä, eikä sinänsä onnistunut kuvaus Englannin maaseudusta riittänyt kaappaamaan minua mukaansa. Tämän kesken jääminen harmittaa kyllä sen verran, että jossain välissä aion vielä palata Flavian pariin. Ehkä toisella kerralla tärppää.Kaikki bloggarit eivät varauksetta ole Flaviasta lumoutuneet, mutta kiitettävästi Bradleyn kirjoja on kuitenkin blogeissa luettu. Kirjan loppuun lukeneiden kommentteja löytyy esimerkiksi blogeista:
Kirsin kirjanurkka
Lumiomena
Denise Mina: Päätös
Myös Denise Minan kirjoja on kehuttu blogeissa ja blogeista kirjailijan nimi tarttui myös minun lukulistalleni. Päätös on Minan Glasgow-trilogian päätösosa. Ensimmäinen osa Garnethill oli kohtuullinen, mutta jo toisen osan, Pako, lukeminen takkusi pahasti. Sen kuitenkin rämmin miten kuten loppuun. Päätösosaa en päässyt alkua pitemmälle, kun luovutin. Suurin syy tökkimiselle oli todennäköisesti kohdallani kirjojen päähenkilön Maureen O'Donnelin suunnaton ärsyttävyys. Maureenin toiminta oli myös mielestäni erittäin epäloogista. Toki Maureenin taustalla esimerkiksi poliisiin luottaminen on erittäin vaikeaa, mutta siitä huolimatta mielestäni Maureenin toiminta oli täysin naurettavaa. Olen huomannut inhoavani suunnattomasti oikeuden omiin käsiinsä ottavia hahmoja kirjoissa. En ole myöskään Lisbeth Salander-fani samasta syystä. Ainut syy, miksi voisin kuvitella joskus tämän kirjan lukevani loppuun, on halu tietää, miten lopulta asiat ratkeavat.
Glasgow-trilogiasta on vaikea löytää blogikommentteja, vaikka Denise Minan kirjoista onkin muuten blogattu kohtuullisesti. Yksi arvio kuitenkin löytyy blogista Aamunkajo.
Kate Atkinson: Elämä elämältä
Tämä kirja, jos joku, on saanut osakseen suitsutusta blogistaniassa. Valittiinhan Elämä elämältä vuoden 2014 Blogistanian parhaan käännöskirjan Globalian ylivoimaiseksi voittajaksi. Kirja leikittelee taidokkaasti kysymyksellä: mitä, jos. Todennäköisesti kirjan tavanomaisuudesta poikkeava rakenne ja elämän erilaiset polut tekivät lukemisesta minulle haasteellista. En oikein tahtonut pysyä kärryillä tapahtumista ja takaumat sotkeutuivat päässäni yhdeksi sillisalaatiksi. Syytän tästä väärää lukuajankohtaa, sillä epäilemättä kirja ei ollut omiaan vauvavuoden väsymyksen keskellä luettavaksi. Aion ehdottomasti antaa Ursulan tarinalle uuden mahdollisuuden, sillä epäilen vahvasti pitäväni tarinasta, kunhan hetki on oikea. Myös kirjan "jatko-osa" Hävityksen jumala kiinnostaa.
Tästä kirjasta löytyy ylistäviä arvioita koko blogistanian täydeltä, mutta tässä pari poimintaa:
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti