Hergé: Tintti-sarjakuvat

Hergé
(lähde: https://fi.wikipedia.org/wiki/Herg%C3%A9)

Georges Prosper Remi eli tutummin Hergé oli belgialainen sarjakuvataiteilija, jonka tunnetuin hahmo on eittämättä lehtimies Tintti. Hergé oli jo nuorena kiinnostunut piirtämisestä. Aluksi Hergé piirsi muita sarjakuvia, kunnes loi oman sankarinsa Tintin. Tinttejä julkaistiin alunperin jatkokertomuksina lehdissä ja myöhemmin näistä stripeistä koottiin albumeita. Ensimmäinen sarjakuvakertomus Tintti Neuvostojen maassa sai alkunsa vuonna 1929. Tinttiä luodessaan Hergé tuskin osasi aavistaa, minne kaikkialle Tintti vuosien saatossa matkaisikaan ja miten pitkä ura kaksikkoa odotti. Viimeinen Tintti-seikkailu (Tintti ja aakkostaide) jäi Hergeltä kesken, kun hän kuoli vuonna 1983. Hergén toiveesta tarinaa ei viimeistelty, vaan se on julkaistu luonnoksina ja vuoropuhelun muotoon kirjoitettuna käsikirjoituksena.

Tintti ja Milou
(lähde: https://fi.wikipedia.org/wiki/Tintti)

Hergén sarjakuvien sankari on Tintti, belgialainen lehtimies, joka ajautuu useisiin seikkailuihin uransa aikana. Ensimmäisissä sarjakuvissa Tintin ammattiin viitataan, mutta varsin pian lehtimiehen ura häipyy taka-alalle. Tintti on rehti ja reipas (osin Hergén partiolaistaustan ansiosta) ja kannattaa oikeudenmukaisuutta. Näissä sarjakuvissa on suoranaista väkivaltaa vähän, vaikka tappeluja ja ammuskeluja esiintyy. Juuri kukaan ei sarjakuvissa kuole ja jos kuoleekin, kuolemaa ei alleviivata. Tintin tärkein kumppani seikkailuissa on Milou-koira, joka on mukana kaikissa tarinoissa. Myöhemmin seikkailuihin tuleva mukaan kapteeni Haddock, professori Tuhatkauno, poliisietsivät Dupont ja Dupond sekä lukuisat sivuhahmot.  

Muistan Tintin hyvin lapsuudestani, sillä meillä luettiin sarjakuvia jonkin verran. Omasta kirjahyllystäni löytyivät tarinat Salaperäinen tähti ja Tintti Tiibetissä, joten ne ovat muodostuneet minulle rakkaimmiksi Tintti-tarinoiksi. Jonkainlaisessa nostalgiapuuskassa otin tämän vuoden tavoitteekseni lukea kaikki Tintti-tarinat sekä näiden lisäksi kaksi tietoteosta Hergéstä ja  Tintistä. Nämä tietokirjat olivat Michae Farr: Tintti - tarinoiden todelliset taustat sekä Benoît Peeters: Tintin juhlakirja. Itse sarjakuvakirjat olivat varsin tuttuja lapsuudesta, mutta nyt myöhemmin ja etenkin tietokirjojen avustuksella albumit avautuivat uudella tavalla. Hergén tekemä taustatyö sarjakuviinsa ansaitsee kunnioitusta ja pikkutarkka faktojen tarkastaminen on ihailtavaa. Mikäli Tintti-sarjakuvat kiinnostavat, suosittelen myös tutustumista jompaan kumpaan näistä tietokirjoista. Itse pidin enemmän Farrin kirjasta, jossa myös taustoitetaan albumeita huomattavasti laajemmin.

Nostalginen matka Tintin kanssa oli hieno ja arvokas. Nyt pitää sitten miettiä olisiko ensi vuonna jonkin toisen lapsuudesta tutun sarjan vuoro. Muumi-kirjoja olen alkanut lukea vanhemmalle pojallani iltasaduksi, mutta esimerkiksi Asterix-sarjakuvat voisivat olla sopiva kevyempi välipalasarja ensi vuodeksi.