Inkeri Markkula: Kaksi ihmistä minuutissa

Malariantutkija Alina menettää puolisonsa auto-onnettomuudessa. Onnettomuuden seurauksena Alina menettää myös tyttärensä, sillä hän menettää pariskunnan yhteisen tyttären huoltajuuden lapsen isovanhemmille. Hänestä tulee kummiksi rinnastettava, tuttu, mutta samalla ulkopuolinen suhteessa tyttäreensä. 

Vuosia myöhemmin malariaseminaarissa tutkijantyöhönsä uppoutunut ja elämässään hieman hukassa oleva Alina tapaa saksalaisen lääkärin, Loten, joka houkuttelee Alinan mukaansa Pohjois-Thaimaan metsiin taistelemaan malariaa vastaan. 

Naisten lisäksi kirjassa on suuressa roolissa Plasmodium falciparum, malariaa aiheuttava loiseläin sekä thaimaalainen Kian, jonka elämässä malaria on näytellyt merkittävää roolia. 

Kirja kertoo menetyksestä, epätasa-arvoisuudesta ja sattumasta. Samalla kirjassa valotetaan malarian ja lääketieteen kilpajuoksua tappavaa tautia vastaan. Kirjaa lukiessa tuli tunne siitä, miten etuoikeutettu monella tavalla elämässään on. Epätarvoisuutta kirjassa käsitellään monella tasolla ja ehkä tässä on mielestäni kirjan paras ansio. Kirjassa kerrotaan hienosti kahden naisen välisestä parisuhteesta ja rakkaudesta sekä siitä, miten samaa sukupuolta olevien pariskuntien oikeudellinen asema ei tällä hetkellä ole Suomessakaan samalla tasolla eri sukupuolta olevien pariskuntien kanssa. 

Kirjan luontokuvaus on myös maininnan arvoinen. Sitä, miten totuudenmukainen Thaimaan kuvaus on, minun on mahdoton arvioida, sillä en ole koskaan käynyt Thaimaassa. Kirja kuitenkin onnistuu maalamaan lukijalle kauniin luonnon, jonka lämpö, tuoksut ja värit pomppaavat kirjan sivuilta ja saavat sukeltamaan kaiken vihreyden keskelle. Samalla tavoin myös Suomen osalta kuvaus on todella luonnollista ja käsinkosketeltavaa. 

Kaikessa surullisuudessaan kirjassa on myös positiivisuutta. Kirja antaa toivoa siitä, että kaikkien vastoinkäymisten ja epäonnistumisten jälkeen voi kaikki vielä kääntyä parempaan.

Olen kunnostautunut tänä vuonna kotimaisen kirjallisuuden lukemisessa ja tämä Inkeri Markkulan esikoisteos on hyvä esimerkki siitä, että kotimaisen kirjallisuuden lukeminen on kannattanut. Suosittelen kirjaa erityisesti niille, jotka eivät hyväksy samaa sukupuolta olevien avioliittoja, eivätkä erityisesti samaa sukupuolta olevien oikeutta lapsen hankintaan. Kirja kuvaa kauniisti rakkautta ja lapsenkaipuuta alleviivaamatta erityisesti henkilöiden sukupuolta. Kirja oli Helsingin Sanomien esikoiskirjapalkintoehdokkaana.

Kirjaa on arvioitu esimerkiksi blogeissa:
Kirsin Book Club
Lukutoukan kulttuuriblogi
Mari A:n kirjablogi
Rakkaudesta kirjoihin

Malaria tappaa kaksi ihmistä minuutissa.

Kirjailija: Inkeri Markkula

Luettu kirja: Kaksi ihmistä minuutissa

Julkaisuvuosi: 2016

Sivumäärä: 388

Mistä hankittu: kirjastosta 

Jukka Viikilä: Akvarelleja Engelin kaupungista

Tänä vuonna sattui hassusti (tai kirjaston varausjonoja ajatellen hyvin), sillä luin tämän vuotisen Finlandia-voittajan jo maalis-huhtikuun vaihteessa. Alunperin ihastuin kirjan nimeen ja kauniiseen kanteen ja Helsingissä asuvana tämä natsasi hienosti Helmet-haasteen kohtaan "7. Vihervuosi 2016 -sloganiin "Minun maisemani – maalla ja kaupungissa" sopiva kirja". 

Kirja on Johan Carl Ludvig Engelin kuvitteellinen yöpäiväkirja, johon arkkitehti on kirjannut ajatuksiaan ja huomioitaan vuosina 1816-1840. Engel oli saksalainen arkkitehti, joka palkattiin ensin Helsingin uudelleenrakennuskomitean arkkitehdiksi ja sen jälkeen Intendenttikonttorin johtajaksi. Hänen tehtävänään oli suunnitella Helsinki uudelleen ja luoda Suomen suurruhtinaskunnalle uusi, arvoisensa pääkaupunki paikkaan, joka on ”harvaan asuttu ulkosaariston kallioniemi, itämeren löytämätön helmi, enimmäkseen vaikeakulkuista vuorta”.

Kirja maalaa kuvan pohdiskelevasta miehestä, joka tuntee itsensä yksinäiseksi syrjäisessä ja kylmässä Helsingissä. Engel kaipaa pois Helsingistä ja lupaa vaimolleen, että perhe muuttaa pois Helsingistä kuuden vuoden kuluttua. Aika kuitenkin venähtää, kun saatu tehtävä osoittautuu suunnattomaksi. 

Viikilä on aikaisemmin julkaissut kaksi runokirjaa ja kirjan tekstistä tämän huomaa. Teksti on viipyilevän kaunista ja runollista. Turha kuvailu ja ylimääräiset sanat on karsittu ja keskitytty olennaiseen. Olisin voinut upota kirjan tekstiin vaikka kuinka pitkäksi aikaa. Kirja maalailee taitavasti Engelin tunnelmia ja lukija pääsee syvälle Engelin tuntoihin. Yksinäisyys, kaipaus, mielenrauhan etsintä, mutta myös onni, tyytyväisyys ja ilo paljastuvat kirjan sivuilta. Akvarelleja Engelin kaupungista on ainut lukemistani tämän vuoden Finlandia-ehdokkaista, mutta voin todeta, että ei kirja missään nimessä väärään osoitteeseen mennyt. Muut ehdokkaat olisivat saaneet olla melkoisia mestariteoksia, että olisivat tämän kirjan voittaneet. 

Kirjaa on luettu paljon läpi blogistanian, vilkaise vaikkapa blogeja:

P.S. Rakastan kirjoja

Lumiomena

Luettua elämää

Kirjailija: Jukka Viikilä

Luettu kirja: Akvarelleja Engelin kaupungista

Julkaisuvuosi: 2016

Sivumäärä: 215

Mistä hankittu: kirjastosta (mutta pitää kyllä kirjoittaa joulupukille, sillä tämän haluan omaan kirjahyllyyni

Heidi Köngäs: Hertta

Hertta Kuusinen Terijoen hallituksen johtajan Otto Wille Kuusisen tytär, henkeen ja vereen kommunisti. Hertta Kuusinen nousi mukaan valtakunnan politiikkaan, kun kommunistien toiminta sallittiin Suomessa. Hertta valittiin eduskuntaan ja hänestä tuli Suomen toinen naisministeri Miina Sillanpään jälkeen. Hartta vaikutti vahvasti sosiaali- ja sivistysuudistukseen ja hän oli mukana viemässä läpi mm. lapsilisäuudistusta, työviikon lyhentämistä ja äitiyslomaa. (lähde: Wikipedia)

Kirja kertoo oman versionsa Hertta Kuusisen elämästä. Kirja alkaa Hertan vapautuessa Hämeenlinnan vankilasta keväällä 1939. Vankilasta vapautumisen jälkeen hän tapaa Yrjö Leinon, johon rakastuu tulisesti. Leino on tahollaan naimisissa, mutta se ei Herttaa haittaa. Mukana suhteessa on myös aatteen palo, sillä molemmat ovat intomielisiä kommunisteja. Leino ei tosin tunne ihan yhtä palavaa paloa aatteeseen ja politiikkaan kuin Hertta. 

Hertta on ennen kaikkea rakkausromaani. Hertta rakastaa Yrjö Leinoa, poikaansa Juria ja etenkin aatetta. Kirja yhdistelee taidokkaasti faktaa ja fiktiota ja ainakin itselleni jäi osittain epäselväksi, mikä kaikki oli totta ja mikä kirjailijan mielikuvituksen tuotetta. Tämä ei kuitenkaan haitannut, sillä Hertan kokemat vahvat tunteet tarttuivat myös minuun ja suorastaan ahmin kirjaa eteenpäin. Kirjan loputtua jäi tyhjä olo ja olisin janonnut tietää, miten tarina jatkuu. Köngäs on tehnyt kirjassa sen verran vakuuttavaa työtä, että ehdottomasti pitää tutustua kirjailijan teoksiin enemmänkin. Olisin lukenut kirjan, joka tapauksessa, mutta näppärästi sain tästä kirjan Helmet-lukuhaasteen kohtaan: Oman alansa pioneerinaisesta kertova kirja (Miina Sillanpään, Suomen ensimmäinen naisministerin, syntymästä 150 v.).

Kirjaa on luettu paljon muissakin blogeissa. Kaikki eivät ole pitäneet kirjasta yhtä paljon kuin minä ja osassa löytyy myös hienoa arviointia faktasta ja fiktiosta kirjassa. Näitä tekstejä voi käydä lukemassa esimerkiksi blogeista:
Kirsin kirjanurkka
Luettua elämää
Lumiomena
Kirja vieköön!

Kirjailija: Heidi Köngäs
Luettu kirja: Hertta
Julkaisuvuosi: 2015
Sivumäärä: 285
Mistä hankittu: sähkökirja kirjastosta

Tove Jansson: Kuka lohduttaisi Nyytiä?

Kuka lohduttaisi Nyytiä?-kirjan kuvitus koristaa meillä
lastenhuoneen seinää

"Olipa kerran pikku Nyyti Nyytiäinen,hän ihan yksin asui taloaan,ja talo oli myöskin yksinäinen..."

Kuka lohduttaisi Nyytiä? on eräs lapsuuteni ja nuoruuteni suosikkikirjoista. Tätä luettiin minulle usein ja osaan vieläkin pieniä pätkiä kirjasta ulkoa (nuorempana osasin lähes koko tarinan). 

Kirja on kaunis kertomus pienestä Nyytistä, joka pelkää pimeää. Hän on yksinäinen ja pelkää yksin kotonaan. Eräänä päivänä hän päättää, että syö hattunsa ennemmin kuin viettää enää yhtään yötä talossaan. Nyyti lähtee vaeltamaan ja löytää pullopostin, jossa yhtä yksinäinen Tuittu pyytää apua. Pullopostin luettuaan Nyyti huomaa, ettei olekaan yksin pelokas ja päättää pelastaa Tuitun mörön kynsistä. Loppu on onnellinen, kuten lastenkirjaan sopiiikin.

Tarina soljuu runollisen kauniisti ja kirjan tekstin kaunokirjoitus tukee mukavasti runollista tarinaa. Myös kuvat ovat kauniita ja kuvittavat tarinaa sopivasti. Kirja on lyhyt ja nopealukuinen, mutta tarina suuri ja iätön. Kunhan lapseni hieman kasvavat, on aika tarttua tähän ja lukea yksi äidin lapsuusiän suurista kirjoista.

Sain tästä sopivasti myös yhden kirjan tämän vuoden Helmet-haasteeseen, josta kirjoitan myöhemmin lisää. 

Kirjaa on luettu myös blogeissa ja yksi teksti löytyy esimerkiksi blogista Luettua elämää.

Kirjailija: Tove Jansson
Luettu kirja: Kuka lohduttaisi Nyytiä?
Suomentaja: Kirsi Kunnas
Alkuperäinen nimi: Vem ska trösta knyttet?
Julkaisuvuosi: 2009 (1960)
Sivumäärä: 28
Mistä hankittu: omasta kirjahyllystä