On pelottavaa lukea, kuinka huonosti valmistautuneina ja alkeellisin varustein miehet lähtivät matkaan. Onnea olisi matkassa tarvittu valtavasti, jotta matka olisi onnistunut. Ja kun pallo vihdoin putoaa, alkaa epätoivoinen vaellus kohti mahdollista pelastusta. Tuntuu kuin miehet eivät ymmärtäisi matkaan sisältyviä vaaroja. On lähinnä ihme, että miehet selviävät edes Valkosaarelle saakka. Nykyajassa Uusma kuvaa omaa työtään yrittäessään selvittää retkikunnan kohtaloa. Uusman tekemä työ on valtava. Hän koluaa arkistoa, tutkii retkikunnalta säilyneitä tarvikkeita ja käy myös paikan päällä tutustumassa Jäämereen ja Valkosaareen.
Jos kirjaa voi kutsua kauniiksi, sellainen Bea Uusman Naparetki todella on. Kirjan ulkoasuun on panostettu ja jäätävän kauniit kuvat ja sivujen värit kuljettavat tarinaa eteenpäin erilaisista näkökulmista. Retkikunnan lähtöä odotellessa jännitys on käsinkosketeltava ja pallon pudotessa ja pitkän ja kylmän vaelluksen alkaessa, tunnelma on pelottavan elävä. Vaikka tarina on surullinen, kertoo Uusma tarinan kauniisti ja retkikuntaa kunnioittaen. Ennen kaikkea kirja on tarina intohimosta ja unelmista. Andrée-retkikunnan haaveena oli ylittää Pohjoisnapa, Uusman unelmana selvittää, mitä retkikunnalle tapahtui. Suosittelen lukemaan!
Kirja on kerännyt paljon suitsutusta blogeissa ja arvioita voi lukea esimerkiksi blogeista:
Kirjanurkkaus
Järjellä ja tunteella
Lumiomena
Kirjasta on innostuttu myös muissa kuin varsinaisissa kirjablogeissa, kannattaa vilkaista Kerran poistuin kotoa.
Ja se kirje, se kirje on edelleen löytymättä...
Kirjailija: Bea Uusma
Luettu kirja: Naparetki - minun rakkaustarinani
Suomentaja: Petri Stenman
Alkuperäinen nimi: Ekspeditionen. Min kärlekshistoria.
Julkaisuvuosi: 2013, suomennos 2015
Sivumäärä: 300
Mistä hankittu: kirjastosta
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti