Pierre Lemaitre: Alex

Pierre Lemaitren Verhoeven-sarja on edennyt toiseen osaansa, Alex. Kirjassa edellisen kirjan (Irène) tapahtumien jälkeen työstään lomalle jäänyt ylikomisario Camille Verhoeven palaa vastahakoisesti työhönsä. Syynä on kadonnut tyttö, Alex.

Verhoeven joutuu laittamaan ryhmänsä kanssa kaikki taidot peliin, sillä poliisi ei tiedä kuka tyttö on, kuka hänet on kaapannut, miksi ja missä tyttöä pidetään. Poliisi tietää vain, että tyttö on kaapattu, häntä pidetään pienessä häkissä ja rotat vaanivat tyttöä. Pikku hiljaa poliisi löytää vastauksia kysymyksiin. Mutta kun tytön säilytyspaikka vihdoin löytyy, tyttö onkin kadonnut.

Tästä alkaa yhä kovemmille kierroksille kiihtyvä tarina, jossa konnat ja uhrit vaihtavat paikkaa nopeammin kuin uskoisikaan. Samalla menneisyyden salaisuudet alkavat keriytyä auki ja lukija pohtii, kuka onkaan oikeassa ja kuka väärässä. Kun lukijan pää on ensin pyöritetty tarpeeksi sekaisin tulee vielä viimeinen kiepautus, jonka jälkeen ainakin minä jäin huuli pyöreänä ihmettelemään, mitä oikein tapahtui. Kirjan loputtua lukija jää miettimään, kuka olikaan kirjassa se pahis.

Kirja oli oikein hyvä ja jatkuva asetelmien ympäri kiepautus piti lukijan koko ajan valppaana. Olin blogeista lukenut, että kirjassa asetelmaa pyöritellään ympäri, mutta silti koko kuvio pääsi yllättämään. Kirjaan oli myös hienosti nivottu mukaan edellisen kirjan loppuratkaisu ja tarina jatkui luontevasti. Koska kustantaja on päättänyt suomentaa kirjat varsin luovassa järjestyksessä, jään odottamaan seuraavan osan lukemista vähän pitemmäksi aikaa. Sarjan kolmatta osaa ei nimittäin ole vielä suomennettu, vaan se ilmestyy keväällä nimellä Rosy&John. Sarjan neljäs ja viimeinen osa Camille on suomennettu jo aikaisemmin. No hyvää kannattaa odottaa ja kyllä lukemista odotusajaksi riittää.

Käy ihmeessä lukemassa arvioita Alexista esimerkiksi seuraavista blogeista (yritin valita blogeja, joissa ei spoilattaisi tätä tai edellistä osaa):

Kirjavinkit

Rakkaudesta kirjoihin

Kirjailija: Pierre Lemaitre
Luettu kirja: Alex
Suomentaja: Sirkka Aulanko
Alkuperäinen nimi: Alex
Julkaisuvuosi: 2011, suomennos 2015
Sivumäärä: 405
Mistä hankittu: kirjastosta

Pierre Lemaitre: Irène

Pierre Lemaitren Verhoeven-sarjaa on käsitelty ja kehuttu blogistaniassa runsaasti viimeisen vuoden aikana. Suurta hämmästystä on aiheuttanut kustantajan päätös kääntää kirjat nurinkurisessa järjestyksessä, jolloin tämä sarjan aloittava Irène käännettiin viimeisenä. Koska luen mieluimmin kirjat siinä järjestyksessä, jossa ne oikeasti ovat ilmestyneet, maltoin mieleni ja odotin sarjan aloittamista Irènen suomennokseen saakka. 

Kirjan (ja kirjasarjan) päähenkilö on Camille Verhoeven, pienikokoinen, mutta terävä-älyinen ylikomisario. Kirja alkaa, kun Pariisin lähistöltä löytyy kaksi paloittelumurhan uhriksi joutunutta nuorta naista. Asiaa pengottuaan Verhoeven vakuuttuu, että murhaaja on saanut innoituksensa kuuluisasta rikoskirjasta. Muut poliisit eivät tästä teoriasta vakuutu, mutta kun menneisyydestä löytyy samaan muottiin sopivia murhia, tilanne muuttuu.

Murhien selvittelyn lisäksi kirjassa seurataan Camillen elämää viimeisillään raskaana olevan vaimonsa Irènen kanssa. Camille kärsii omantunnontuskista, kun ei ehdi viettää riittävästi aikaa vaimonsa kanssa. Kirjassa kuvataan hienosti raskauden viimeisiä hetkiä ja sitä seesteisyyttä, jossa pari elää ennen vauva-arjen alkamista.

Useita kirjallisuusblogeja seuraavana spoilaannuin tämän kirjan loppuratkaisusta jo etukäteen, mutta ei se lukemista loppujen lopuksi haitannut. Ja se loppuratkaisu, se oli jotain niin karmeaa ja verta hyytävää, että järkytyin valtavasti, vaikka tiesinkin, miten tapahtumat tulevat päättymään. Kirja on raaka ja brutaali, mutta samalla myös koukuttava. Kirjassa myös herää kiinnostus persoonallista ylikomisariota kohtaan. Jään kiinnostuneena (ja hieman kauhuissani) odottamaan, miten Camillen tarina jatkuu. Vaikka kirja on lukemisen arvoinen, on syytä myös varoittaa tarttumasta kirjaan, mikäli olet herkkä ja eläydyt voimakkaasti tarinaan. Vaikka kestänkin aika hyvin kirjojen karmeuksia, tämä tuli iholle ja jäi mieleen pitkäksi aikaa. Samoin kuin aikanaan se kirja, josta tämän kirjan ensimmäinen esitelty murha on saanut vaikutteensa. Se kirja jäi pitkäksi aikaa kesken kammottavuutensa takia.

Kirjaa on blogeissa luettu paljon. Tässä pari, joista ei kovin pahasti spoilaannu tästä kirjasta (eikä toivottavasti sarjan seuraavistakaan osista, jotka itselläni on vielä lukematta):
Kirjavinkit
Kulttuuri kukoistaa

Kirjailija: Pierre Lemaitre
Luettu kirja: Irène
Suomentaja: Sirkka Aulanko
Alkuperäinen nimi: Travail soigné
Julkaisuvuosi: 2006, suomennos 2016
Sivumäärä: 392
Mistä hankittu: kirjastosta