Samuel Bjørk esittelee kirjassaan uuden poliisikaksikon, jonka seikkailusta suunnitellaan selkeästi sarjaa. Miespäähenkilönä on sympaattinen ja kokenut poliisimies Holger Munch ja naispäähenkilönä ongelmallinen, nuori ja lahjakas poliisi Mia Kruger.
Kirja alkaa, kun metsästä löytyy puuhun ripustettu kuollut 6-vuotias pikkutyttö. Tyttö on puettu nukenvaatteisiin ja hänen kaulassaan riippuu kyltti, jossa lukee: Minä matkustan yksin. Tapausta tutkimaan kutsutaan pari vuotta pikkukaupungin poliisina työskennellyt Holger Munch, joka noutaa paikalle myös vanhan kollegansa Mia Krugerin. Mia on vetäytynyt yksinäiselle saarelle suunnittelemaan itsemurhaa, sillä elämä ei tunnu enää elämisen arvoiselta.
Kirjassa pohjustetaan paljon Holgerin ja Mian suhdetta ja aikaisempia tapahtumia. Kaikkea ei kuitenkaan menneisyydestäkään paljasteta, vaan salaisuuksia jää odottamaan myös tulevia kirjoja. Pääpaino kirjassa on syyllisen löytämisellä ja monien mutkien ja yllätysten kautta syyllinen lopulta paljastuu. Vaikka kirjan juoni olikin osittain hyvin ennalta-arvattava, osaa Bjørk kuitenkin myös yllättää lukijan ja mahdollisia murhaajia esitellään useampiakin.
Hieman etukäteen pelkäsin kirjan aloittamista, sillä takakansi viittasi lapsille tapahtuvan tässä kirjassa pahoja asioita. Pienten lasten äitinä tällainen aina mietityttää ja olen joitain kirjoja tästä syystä myös jättänyt lukematta. Onneksi kuitenkin tässä kirjassa ei mässäillä murhien yksityiskohdilla, vaikka lasten kohtalo onkin julma.
Minä matkustan yksin jatkaa tuttua jo hyväksi (myyväksi) reseptiksi osoittautunutta konseptia pohjoismaisessa rikoskirjallisuudessa: julmia murhia, vanhempi poliisimies ja nuorempi poliisinainen sekä menneisyydessä piilottelevat tapahtumat, jotka heijastuvat nykypäivään. Sinänsä reseptissä ei ole mitään vikaa, mutta olisi mukava lukea välillä jotain erilaista. Minä matkustan yksin on ihan mallikas oman genrensä edustaja, mutta mitään kovin suuria yllätyksiä ei lopulta kannata odottaa.
Kirjaa on luettu paljon muissakin blogeissa. Vilkaise vaikkapa:
Kirsin kirjanurkka
Lukutoukan kulttuuriblogi
Kirsin book club
Kirjailija: Samuel Bjørk
Luettu kirja: Minä matkustan yksin
Suomentaja: Päivi Kivelä
Alkuperäinen nimi: Det henger en engel alene i skogen
Julkaisuvuosi: 2013, suomennos 2016
Sivumäärä: 428
Mistä hankittu: sähkökirja kirjastosta
Pariisilainen Jean Perdu pitää kirjakauppaa vanhassa proomussa Seinen varrella. Hänellä on ainutlaatuinen kyky löytää jokaiselle asiakkaalle tämän mielialaan sopiva kirja. Itse kirjakauppias on kuitenkin täysin hukassa elämänsä kanssa. Hän on menettänyt nuoruudenrakkautensa Manonin ja suree edelleen menetystään, vaikka tapahtumasta onkin jo yli kaksikymmentä vuotta. Perdu on karsinut kaikki nautinnot elämästään ja elää päivästä toiseen surunsa keskellä. Eräänä päivänä hänen naapuriinsa kuitenkin muuttaa Catherin, hylätty nainen.
Nainen sysää liikkeelle ketjureaktion, jonka seurauksena Perdu irrottaa kirjallisuusapteekkinsa laiturista ja lähtee seilaamaan pitkin Seineä kohti menetettyä rakkauttaan. Mukaan matkalle lähtee Perdun naapurissa asunut Max Jordan, lupaava kirjailija, jonka esikoisteos Yö oli valtaisa menestys. Nyt nuori kirjailija kuitenkin potee tyhjän paperin syndroomaa, eikä toinen kirja ota onnistuakseen. Kaksikko seilaa hitaasti Seineä pitkin ja samalla käy läpi elämäänsä. Matkalla sattuu kaikenlaisia kommelluksia, kunnes Perdu saapuu kauniiseen Sanaryn kaupunkiin, jossa hän vihdoin pystyy suremaan ja aloittamaan uuden elämän.
Kirja on kaunis ja elämänmakuinen tarina menetetystä rakkaudesta. Kirja oli hyvä välipala, mutta en täysin lämmennyt tarinalle. Kirja oli hyvin kirjoitettu, mutta jotenkin tarina on kerrottu liian monta kertaa ja kirjassa oli tehty liian helppoja kerronnallisia ratkaisuja. Kirja kuitenkin kuvaa hienosti eteläistä Ranskaa tuoksuineen ja väreineen. Kirjan lopussa on myös reseptejä, jotka täydentävät tätä puolta kirjasta. Kirja on ihan luettava, mutta ei kannata odottaa mitään kovin suurta kirjallista taideteosta.
Kirjaa on luettu muissakin blogeissa ja kommentteja voi käydä lukemassa esimerkiksi:
Kirjavinkit
Kirsin book club
Ullan kirjat
Lukupino
Kirjailija: Nina George
Luettu kirja: Pieni kirjapuoti Pariisissa
Suomentaja: Veera Kaski
Alkuperäinen nimi: Das lavendelzimmer
Julkaisuvuosi: 2013, suomennos 2016
Sivumäärä: 351
Mistä hankittu: kirjastosta
Hertta Kuusinen Terijoen hallituksen johtajan Otto Wille Kuusisen tytär, henkeen ja vereen kommunisti. Hertta Kuusinen nousi mukaan valtakunnan politiikkaan, kun kommunistien toiminta sallittiin Suomessa. Hertta valittiin eduskuntaan ja hänestä tuli Suomen toinen naisministeri Miina Sillanpään jälkeen. Hartta vaikutti vahvasti sosiaali- ja sivistysuudistukseen ja hän oli mukana viemässä läpi mm. lapsilisäuudistusta, työviikon lyhentämistä ja äitiyslomaa. (lähde: Wikipedia)
Kirja kertoo oman versionsa Hertta Kuusisen elämästä. Kirja alkaa Hertan vapautuessa Hämeenlinnan vankilasta keväällä 1939. Vankilasta vapautumisen jälkeen hän tapaa Yrjö Leinon, johon rakastuu tulisesti. Leino on tahollaan naimisissa, mutta se ei Herttaa haittaa. Mukana suhteessa on myös aatteen palo, sillä molemmat ovat intomielisiä kommunisteja. Leino ei tosin tunne ihan yhtä palavaa paloa aatteeseen ja politiikkaan kuin Hertta.
Hertta on ennen kaikkea rakkausromaani. Hertta rakastaa Yrjö Leinoa, poikaansa Juria ja etenkin aatetta. Kirja yhdistelee taidokkaasti faktaa ja fiktiota ja ainakin itselleni jäi osittain epäselväksi, mikä kaikki oli totta ja mikä kirjailijan mielikuvituksen tuotetta. Tämä ei kuitenkaan haitannut, sillä Hertan kokemat vahvat tunteet tarttuivat myös minuun ja suorastaan ahmin kirjaa eteenpäin. Kirjan loputtua jäi tyhjä olo ja olisin janonnut tietää, miten tarina jatkuu. Köngäs on tehnyt kirjassa sen verran vakuuttavaa työtä, että ehdottomasti pitää tutustua kirjailijan teoksiin enemmänkin. Olisin lukenut kirjan, joka tapauksessa, mutta näppärästi sain tästä kirjan Helmet-lukuhaasteen kohtaan: Oman alansa pioneerinaisesta kertova kirja (Miina Sillanpään, Suomen ensimmäinen naisministerin, syntymästä 150 v.).
Kirjaa on luettu paljon muissakin blogeissa. Kaikki eivät ole pitäneet kirjasta yhtä paljon kuin minä ja osassa löytyy myös hienoa arviointia faktasta ja fiktiosta kirjassa. Näitä tekstejä voi käydä lukemassa esimerkiksi blogeista:
Kirsin kirjanurkka
Luettua elämää
Lumiomena
Kirja vieköön!
Kirjailija: Heidi Köngäs
Luettu kirja: Hertta
Julkaisuvuosi: 2015
Sivumäärä: 285
Mistä hankittu: sähkökirja kirjastosta
